Juhannus meni.

Sain selville asian elämäni alusta. En tiedä mitä siitä ajatella. Äitini väittää, että ensimmäiset sanani - tai ainakin melkein - olivat: Anna tomaatti! Tai ainakin "anna" korostettuna viittauksella em. vihanneksen suuntaan.

Miten tähän pitäisi suhtautua? Olisi helpompaa, jos ihka eka sana olisi ollut vaikka äiti, isi, elämä tai singulariteetti.

Ja nyt ihmissuhde väittää, että jo tuolloin lie ollut nähtävissä suuntautumiseni elämän perusasioihin.

Miten tämä elämä nyt tästä?