Kävin tupakoimassa sisäpihalla. Nurkasta löytyi pieni siivu, jossa sai auringon naamaan. Kasvojen lämmetessä ja nikotiinin potkiessa ajatus nousi liitoon kuin tervapääskyt kantakaupungin kattojen ylle.

(Tervapääskyjen skrii-skriii-ääni on yksi niitä harvoja juttuja, mikä tekee kaupunkikesästä selvästi kesän. Ehkä viikko takaperin sen ensikerran tälle vuodelle kuulin ja siitä kohosi silmien taakse ensimmäinen ajatus, että kesäähän tässä. Tervapääskyhän ei ole pääsky, vaan kirskulintu. Voi olla, että revisionistilintutieteilijät ovat sen nimenkin jo muuttaneet.)

Mutta se lentävä ajatus, se koski vapautta.

Ajatellaan, että lähtötilanteessa ihminen on irti kaikesta ja vapauden määrä on noin niinkun sata prossaa. Sitten laitetaan ihminen ympäristöön. Silloin osan vapaudesta sipaisee pois se, että pitää hengittää, syödä, juoda ym., että jaksaa siinä ympäristössä hengissä keikkua. Ja sitten heitetään soppaan muita ihmisiä. Aluksi vähintään äiti, ehkä muutakin perhekuntaa. Perheessä elämiseen alkaa liittyä kaikenmoisia sääntöjä, jotka rajoittavat yksilön vapautta: ei saa pissiä sänkyyn, pitää pestä kädet ennen ruokailua ym.

Ok. Vapautta on kuitenkin jäljellä aimo annos. Mutta sitten esimerkki-ihminen lähtee pihalle. Jos oletetaan, ettei perhe ihan puskassa asu, tulee jossain vaiheessa ympärille riekkumaan muitakin persoonia. Voilá - ihminen joutuu yhteisöön. Ja vähänkö siltä taas lähtee vapautta. Arvoja, normeja, sääntöjä, kyyläilyä ja ties mitä. Ei saa pätkäistä idioottia ihan noin vaan pataan, eikä jättää tervehtimättä ilman syytä. Ja muutkin jutut on hyvä pitää mielessä, ettei yhteisölle tule turhaumaa ko. ihmiseen. Silloin soi kenkä, ja huomaa elävänsä yksin metsässä naavalla, joka on vähissä ilmansaasteiden vuoksi.

Mutta eipä yhteisökään vielä mittään. Jossain vaiheessa veijari joutunee yhteiskunnan kynsiin (tälle yhteisö-yhteiskunta suhteelle on varsinkin saksalaiset omistanut valtavasti tutkinta-aikaa. Siksi niistä käytetään - ja siksi kun se on hienompaa kanssa - saksankielisiä termejä, muistaakseni gemeinschaft ja gesellschaft. Sitä en muista kumpi on kumpi, enkä siitä hommasta juuri muutenkaan mitään.). Ja yhteiskuntakin alkaa näykkiä vapautta, ei saa kaikkia rahoja pitää, turpiin pätkimisestä joutuu putkaan (paitsi jos sen tekee jäällä luistimet jalassa kovalla palkalla) ja koulussa ja ties missä armeijassa joutuu laukkaamaan.

Ja sen vähän vapauden mitä jää, vie markkinakapitalisti. Tarjoaa näennäistä vapautta "plasmatelkkarin voi valita kolmesta eri värisestä) ja latistaa koko vapauden käsitteen rahan nahistuneisiin mittoihin.

Luonnollisesti vapauden menettämiseen kuuluu etuja. Ympäristö on kiinnostavampi kuin ajaton tyhjiö, äiti ja perhe antaa ruokaa, suojaa ja ehkä välittääkin vielä. Yhteisön säännöt takaa sen, ettei kukaan vedä pataan esimerkkipersoonaa ja yhteiskunta katsoo, että tiessä on päällyste, kirjastossa muutama kirja ja rajat sen verran kiinni, ettei vainolainen polta savutorppaa joka päivä. Ja markkinakapitalisti kuitenkin tarjoaa sen plasmatelkkarin, josta näkee entistä paremmin kun Suomi putoaa lätkän mm-kisoista.

Näin voidaan ajatella vapautta ja sen menettämistä eräänlaisena kaupantekona. Ja jos kylmästi ja analyyttisesti pähkitään, niin sen voi varmaan ulottaa koskemaan myös ihmiselon - minusta - mielenkiintoisinta osaa, eli parisuhdetta. Vaikka periaatteessa olen sitä mieltä, ettei parisuhdetta - ainakaan omaa - voi tai edes kannata pohtia kylmästi ja analyyttisesti. Mutta ihan huvikseen vaan, jooko.

Eli parisuhteessa joutuu luopumaan monista omista vapauksista. Pitää vähän miettiä mitä tekee ja millä aikataululla. Telkkarista ei välttämättä saa aina katsoa RAW:ia tai Smackdownia, jos muulta kanavalta tulee vaikka jeparisarja. Musiikki, jota toinen kuuntelee, ei aina miellytä. Tyhmiä äijäjuttuja ei kannata mylviä ainakaan ihan koko aikaa ja sun muuta.

Mutta vaihdossa saa sitten sen ihmissuhteen, josta joka päivä joutuu pähkäilemään, että miten se oikein meikäläisen kanssa jaksaa ja kestää olla. Että milloin se tulee järkiinsä? Ja aina jotenkin liikuttuneen kiitollinen on joka päivästä kun sen kanssa saa kinastella, pötkötellä ja katsoa telkkaria (ei kuitenkaan Smackdownia).

Kyllä minusta vaikuttaa hyvältä vaihtokaupalta se.