Studio Julmahuvi on parasta, mitä Suomessa on tehty. Piste (.).

Hommasin sen boxin, jonka hintaa voi luonnehtia voimakassuolaiseksi. Muttei liian. Tätä ei toki pitäisi markkinamiehille ja -naisille tunnustaa, mutta olisin maksanut enemmänkin. Pari jaksoa katsottuna, kuusi jäljellä, kuten koko Mennen Tullen ja Joyboys Story. Turvallinen olo.

Jossain haastattelussa Jani Volanen valitteli, että jatkoakin löytyisi, muttei rahoitusta. Kun kuulemma ei enää tehdä niin kalliilla, kun vielä lihavina 90-luvun vuosina.

Ei riitä rahaa! Miten voi olla?

Jos minä olisin miljonääri, heti heittäisin vähän paalua, jonka päälle uudet jaksot rakentaa. Miettikää nyt vaikka jotain Ollilaa. Se saa rahaa jostain osakkeista ja sijoittaa ne varmaan johonkin toisiin osakkeisiin. Nii-in tylsää! Kustantaisi uudet Julmahuvit, niin saisi monumentin, joka kestää vielä pitkään sen jälkeen kun matkapuhelinimperiumista on jäljellä vain tympeästi kilkuttava nokiatunen muistikuva.

Mein Gott! Järki käteen, niin kuin Saksassa.