Vuosi 2006, syksy. Harmaalta taivaalta vihmoo vettä, Kaksi miestä väittelee Pitkänsillan korvassa. Ohiajava henkilöauto roiskauttaa kuraa miesten pikkukenkiin. Vasemmanpuoleinen mies on Lauri Ihalainen, SAK:n puheenjohtaja, oikealla seisoo Leif Fagernäs, EK:n toimitusjohtaja.

LI: Saatana, kelpaa sitä porvarin ajella ja työmiehen kenkiin roiskia. Saatana niin, kun olis duunarilla varaa tuollaiseen autoon, mutta ei meillä Suomessa. Riistetty on työväenluokka...

LF: Ääh, pää kiinni punikki. Tuli sitä vettä minunkin monoihin. Ja turha itkeä, jos toinen on vähän toista varakkaampi. Omilla ansioilla sitä Suomessa vaurastutaan. Siksi saa näyttää, että rahaa on. Kun kerran on fiksu, niin sitten on!

LI: Vai fiksu. Mutsis oli fiksu kun sua teki. Ei se järjestä ole kiinni jos rahat ei riitä! Hyvä puhua, kun istuu setelikasan päällä. Perkeleen lahtari, oikeen tekis mieli...

LF: Tekis mieli ja tekis mieli! Jos sulla ja sun prolekavereilla välillä tekis mieli tehdä duunia, eikä vaan valittaa, niin tässäkin maassa olis asiat ihan eri mallilla.

LI: Jaaha, vai niin! Kuules nyt patruunan irvikuva, parempi että pidät päätä pienemmällä jos haluat sen harteillas pitää pirun pösö.

LF: Suu kyllä käy, muttei kädet. Tuu kokeileen tasasella saatanan jäppinen!

LI: Nyt kyllä kävi huonosti. Oikeesti huonosti! Itepä pyysit...

Mutta katso! Taivaanrannasta luistelee vaikuttava hahmo, joka näyttää suorastaan hehkuvan auktoriteettia. Paljas, lihaksikas ylävartalo kohoilee, kun rullaluistelija vetää pitkiä henkosia suupielestä rennosti roikkuvasta tupakasta. Mysteerinen luistelija kaartaa hallitusti pysäkille ja roiskuttaa samalla lisää rapaa työmarkkinamiesten kenkiin. Nämä eivät sitä kuitenkaan enää huomaa.

LI: Herra... Herra...

LF: Herra Presidentti...

Presidentti: Nooh pojat. Ettekste muista. Mehän ollaan kaikki kavereita. Sanokaan vaan Isäksi.

LI ja LF yhteen ääneen: Kyllä herra... Kyllä Isä!

P: No niin. Herkkä korvani tavoitti täältä kahakoinnin ääniä. Aivan kuin olisi riidelty! Ja vielä työasioista.

LI: No jaa, emmä ny tiedä riideltiinkö me.

LF: Niin, vähän leikittiin vaan, lekkeripeliä vaan Isä.

P: Ei kundit näin. Ettekste muista, että me ollaan kaikki samaa työväkeä. Työläisiä. Vastakkainasettelun aika on ohi.

LF: Joo, niinhä me ollaan.

LI: Nii ollaanki. Vanhoista tavoista vaan ei tahdo päästä eroon Isä.

P: No joo, mutta teidän täytyy muistaa, että me ollaan kaikki työläisiä kundit. Sä Late ja sä Lefa. Ja jopa minäkin, maan isä.

LF ja LI yhteen ääneen: Se on totta Isä. Anteeksi, että olemme sinua kohtaan rikkoneet.

P: No hei kamaan kundit. Ei mitään hätää. Pitäkää vaan mielessä, että me kaikki ollaan duunareita. Toiset vaan tekee enemmän ja saa vähemmän. Mut ihan yhtä arvokkaita ollaan kaikki.

LF ja LI: Kyllä Isä!

P: No niin kundit. Se onkin näköjään lounasaika. Tossa on toi Juttutupa vieressä. Mennääs ottaan pari bissee, niin mä vähän selitän vielä tätä kuvioo, kansa tarjoaa.

LF ja LI: Eläköön Isä!

P:No niin, mähän teen vaan mun työtäni.