Odotettu imaginäärisen dialogin huima paluu uskomattoman ajankohtaisella aihevalinnalla ryyditettynä.

Nightwish antoi fudut T. Turuselle.

No voi ei!

Onko nyt Yötoiveen maalimanvalloitus lopussa?

No voi kyllä!

Miten niin, eivätkö Tuomas "Holle" Holopaisen nerokkaat sävellykset riitäkään pitämään Suomen viennin uutta rautaista veturia rajussa ylämäkikiihdytyksessä?

No voi eivät. Sellaista tilulilupuuroa on jo pullollaan jokaisen aloittelevan ja lopettelevan kevytgoottiorkesterin kattilat. Ei sitä hailakkaa mössöä kukaan lusikoi, kun ei Tukka-Tarja enää tarjoile.

Et voi väittää, että se olis ollu kiinni vaan laulajasta. Et voi!

No voisinpa mutta enpä väitäkään. Ei se ole kiinni laulajasta, vaan paketista, mihin se tilulilupuuro kääritään. Ja Niggareilla se paketti oli "Turska", ei siihen hommaan yksi kajaalisilmäinen holopainen riitä. Vähän sama näillä muillakin vientiraketeilla. Rasmuksen teinipoikasynkistelyä on kiva lusikoida korvaan, kun levylautasen pohjalta pilkistää Laurin veikeän poikamainen naama...

Ei, ei, et voi väittää! Et ainakaan Himistä!

No hihihi. Him on kyllä siinä mielessä poikkeus, että Tarpalla ja Larpalla tiemmä on jonkunlaisia musiikillisia avuja. Valo nojaa ihan ulkomusiikillisiin. Tupakin imeskelyyn ja dekadenssissa liotettuihin kajaaliluomiin. Ja täysin sen varassa roikkuu silti se orkesteri niin kuin kalsarit vyötärönauhassa.

Eihän, Him on jotain ihan muuta! Perkele, kohta heitän "pahalaisen sarvet".

No joo joo. Teinityttöangstia. Rakkausmetallia joka iskee kuin litra hattaraa. Yhdellä sanalla voi kattaa koko tuotannon: löysää. Jos Himpan musiikki olisi ihminen, se olisi duunissa kaupungin puisto-osastolla. Vetäisi röökiä hanskat takataskussa ja raapisi muniaan.

Ei, sä oot kauheen ilkee! Ei "Nitskun", "Ratskun" ja "Himatskun" levyjä osteta siks että niillä on kiva keulakuva. Niitten musiikki on oikeasti hyvää ja omaperäistä! Sä oot niin ilkee!

No joo, sinä taas tyhmä.