Vitsin huiman jänskän pressaravin lähtöauton perään on kiilaamassa vielä yksi koni. Arto Lahti.

Propellikaulaproffa Lahti kertoo Iltalehden viikkokylkiäisessä keskustelleensa ainakin 10 000 eläkeläisen, syrjäytyneen ja huumeriippuvaisen kanssa kolmen viime kuukauden aikana.

Kolmessa viime kuussa on ollut / on 91 päivää (siis jos ajatellaan kuiksi syys-loka-marras). Näistä 13 on sunnuntaita, jotka voinee jättää keskusteluajasta pois, kertoohan Lahtiska toisaalla jutussa, että on harras ja rautakankiselkäinen kristitty. Niillehän käsittääkseni työnteko pyhänä on no-no. Näin jää 78 päivää.

Olletikin (hieno sana, en ihan tarkkaan tiedä mitä meinaa, mutta kai se tähän sopii. Ja vaikkei sopisikaan, niin mitä sitten? Minähän kirjoitan tänne ihan mitä haluan. Kypsy siihen, Kielitoimisto!), niin olletikin päijäthämäläiskaupunginniminen Mikki-Hiiri-reinkarnaatio tarvitsee unta. En nyt ihan tarkkaan tiedä miten paljon, mutta mennään kahdeksalla tunnilla. Hyvä se on sen verran Arskankin nukkua, muuten voi mennä terveys!

Nukkumaanmenoon ja unesta palailuun, aamupalan syöntiin, hampaan harjuuseen, siirtymisiin, hissin venailuun, auton renkaiden ilmanpaineiden tarkisteluun ja syömiseen menee varmaan ainakin neljä-viisi tuntia päivässä. Ja kun professori on uskollinen aviomies, täytynee siippa pitää tavalla tai toisella tyytyväisenä ja parisuhde hohkaavan masuunin tulisena, silti kauniina kuin kuulas syysaamu. Em. paketin kylkeen lätkäistään leima 6 tuntia.

Myös professorit ovat eräällä tavalla töissä. Käsittääkseni nekin joskus työmaalla venyvät. Tosin tätä yliopistoaikoina oli aistinvaraisesti erittäin hankala todentaa. Mutta silti, jos proffan periaatteellinen työaika on 8 tuntia ja lasketaan ne lauantait pois ja vähän muutakin (vähän meni nämä laskut nyt jännästi, kun lauantait vasta tässä vaiheessa otetaan peliin. No, pure nurmea MAOL!), niin nirhataan toiset 6 tuntia päiväajasta huitsuun.

Olletikin (hah!) Arrrrrtoooo juttelee päivällä myös muiden kuin alussa mainittujen sidosryhmien kanssa. Kun nopeasti höpöttää, niin tunnilla selviää.

Noni, Karjala takaisin vaikka takaoven kautta -miehellä menee edellä mainittuihin toimiin 8 + 6 + 6 + 1 = 21 tuntia vuorokaudessa. Jos ei isommin harrastele tai sosialiseeraa - mikä on helppo uskoa - jää vuorokaudesta kolme tuntia keskusteluun. Eli kolmessa kuukaudessa 78 x 3 = 234 tuntia. Siinä sitä on aikaa!

Vaan on niitä narkkareita, ikäloppuja ja pummejakin jonoksi asti. Tunnissa pitää ehtiä raatailla 42,74:n tyypin kanssa. Yhden kanssa maailman pahuudesta ehtii puhua minuutin ja 24 sekuntia. Siis jos ei pidä taukoja tai turhaan ryi, niistä, änkytä tai länkytä.

Työtyy myöntää, että kauppixen Pekka Sauri -lookalike vakuuttaa tehokkuudella. Mieleen jo hakematta kohoaa ihana tulevaisuuden visio 6.12. pönötystilaisuudesta.

Siinä jää Haloska toiseksi, kun Lahti/Lahtis alkaa lappamaan jengiä kaksin käsin boolimaljojen ääreen ja kuittaa poskisuudelmat napokoilla litsareilla. Että älä lääpi koira! Tässä muutenkin jo saatana kiire.