Hoplaa!

(Tekoenerginen aloitus on ehkä harhaanjohtavin tämän hyvin harhaanjohtavan tekeleen historiassa.)

No, mutta. Tyhmyyskirjoitukseni poiki päteviä, syväluotaavia ja monitahoisia kommentteja kuin manulle illallisia (ei mitään hajua tuon sanonnan alkuperästä, paitsi että kai se Mauno "Mankkaa" Koivistoon liittyy). Käsitykset huipputyhmyysiästä vähän vaihtelivat, mutta me kaikki - minä etunenässä - kuitenkin uskoimme tyhmimmän iän olevan takana.

Entäpä jos ei olekaan?

Kun eihän aikakautta - näin pompöösisti (hauska sana, melkein onomatopoeettinen, pompöösin ihmisen puhehan menee silleen pompömpompömpömpömpom) ilmaisten - voi arvioida kuin jälkikäteen. Jälkikäteisarvio taas on pelkkä arvio, köyhtynyt hahmotelma todellisuudesta. Sillä avataan ovi vääristyneille painotuksille ja muille vinkeille hommeleille, joita tällainen ehdottoman objektiivinen ja kuiva muka-akateemikko kavahtaa kuin takajaloilleen auringonlaskun punaamalla preerialla ponkaissut mustangi.

Niin että jos kymmenen vuoden päästä onkin sitä mieltä, että silloin vasta olikin tyhmä, kun myönsi että on tyhmä, mutta salaa sydämensä sopukassa pitikin itseään fiksuna siksi että myönsi olevansa tyhmä.

Tämä ei tämä ajatus nyt kyllä kulje koherentisti.

Kommentoinnista muuten vielä, että hurmaannuin noin monesta ulkopuolisesta sanalahjasta. Mulla ei oo ikinä ennen ollut kahdeksaa kommenttia! Puolet niistä on omia, muttei mulla ikänä oo ollu neljää omaakaan kommenttia.

Kun joskus vilkuilee omia kirjoituksia, niin ymmärtää kyllä, ettei niitä kovin helposti voi kommentoida. Ne on vissiin niin täydellisiä, ettei enää jää mitään sanottavaa.

Justpa joo.

Vielä pieni lisäys äskeiseen: Tekno-Kekolla on hieno kirjoitus älykkyydestä tai sen puutteesta. Käykäätten lukemassa!