Ka, kun haastettiin, niin eipä auta.

Oho, tämähän on hankalaa, vaikka luulin olevani ihan oudokki.

Taidan käydä inspiraation nostamiseksi keittiössä. Syömässä suolaa suoraan sirottimesta. Siitä vaan kämmenelle vähän hippusia ja naamaan. Uusitaan, jos huvittaa.

Ääh, emmä kyllä vieläkään keksi mitään omituista. Jos teen välillä jotain ihan muuta, niin ehkä sitten keksin jotain.

Taidanpa lukea vähän Marvelin sarjiksia. Tykkään erityisesti Ryhmä X:n ja Wolverinen seikkailuista. En ole pentuna lukenut niitä koskaan, oikeastaan löysin nämä lasten sarjikset vasta muutama vuosi sitten. Divareista käyn sekä uusia että vanhoja. Olenpa lukenut jopa Transformers-lehdyköitä.

Mutta niistä outouksistahan tässä piti. Voisin lähteä pitkälle autoajelulle miettimään asiaa.

Mutta enpä lähde. Ei ole autoa, enkä haluaisikaan. Itse asiassa ajokorttikaan ei ole ihan hirmu vanha. Minulla ei olisi sitä vieläkään, jossen olisi sitä duunissa tarvinnut. Autoileminen on hanurista.

Jotain omituista...

Voi voi, aloin taas hyräillä itsekseni. Tapa on takertunut duunista, eräiltä vanhemmilta työtovereilta. Hmmm-hymmhyy-hmaahmmyy-haahumhumhyhyyy... Ja on nykyään jo aika kaukana tahdon hallinnasta.

Mutta en minä nyt millään keksi mitään omituista. Jos ei nyt sitä lasketa, että minusta on hirmu kiva ajatella, että entä jos.

Ajatelkaa, että entä jos olisikin keksitty sellainen systeemi, jonne kuka vaan voisi kirjoitella ihan mitä vaan. Ja sitten niitä ihan mitä vaan kirjoituksia voisi lukea ihan kuka vaan. Ja sitten ne ihan ketkä vaan vielä pistäisi liikkeelle ihan mitä vaan kiertokyselyitä, joihin ihan kuka vaan voisi ihan tuosta vaan tarttua. Ja sitten ihan joku vaan muina miehinä vastaisi siihen ihan mitä sattuu.

Eiks se olis omituista?