En keksi mitään kirjoitettavaa.

Jotain kai pitää, kun tuo linkkilistan rukkaaminen kai jotenkin osuu blogilistan päivityshermoon.

Parasta varmaan aloittaa alusta.

Ensin ei ollut mitään. Sitten tyhjyyteen

(tai siis ei tyhjyyteen, vaan ei-tyhjyyteen tai jotain, yksinkertaisuuden vuoksi voi varmaan kirjoittaa, että tyhjyyteen, vaikkei se noin niin kuin ihan tarkkaan tai siis yhtään totta olisikaan)

putkahti jumala. Kun ei ollut mitään, ei edes aikaa, olisi voinut kuvitella, että jumala ei voi pitkästyäkään. Mutta pitkästyipä vain, sellaisia ne jumalat tuppaavat olemaan. Ihan ylimaallisia!

No niin, jumalalla oli tylsää, siksipä jumala päätti luoda. Päästäisen. Päästäisen idea oikein hykerrytti jumalaa: niin pieni, mutta kumminkin pitkänokkainen ja aika ärhäkkä, hehee.

Jumala loi päästäisen. Päästäisestä ei kuitenkaan syntynyt odotettua riemua, koska se ei oikein aktualisoitunut. Kun ei ollut aikaa, tilaa tai materiaa. Oli vain se päästäinen.

- No perse sentään. Onpa tämä nyt sitten niin saatanan hankalaa, jumala möyhäsi, tai siis yritti. Mitäänhän ei kuulunut, kun mitään ei ollut. Ei myöskään käytöstapoja, mikä selittää jumalan ruokotonta kielenkäyttöä.

Jumala funtsi. Tekisi mieli kirjoittaa, että vähän tai pitkän aikaa. Mutta - aivan - eipä ollut aikaa lain.

Sitten jumala arveli, että parasta aloittaa alusta (jota siis ei vielä varsinaisesti edes ollut).

Jumala alkoi värkkäillä hirmu kuumaa puuroa, johon tuli energiaa. Keitos kuohui keskenään yli ja alkoi klimppiintyä baryoneiksi, fotoneiksi ja ties miksi myoneiksi. Ja kah, materiaa ja antimateriaahan siitä seurasi.

Eikä mennyt pitkäänkään, muutamia miljardeja vuosia, kun jo galaksien, tähtien ynnä muiden aihiot alkoivat möllöttää jumalan lähimaastossa. Sitten jumala venaili vielä muutaman vuosimiljardin ja pelasi matopeliä. Ja sitten vielä pari miljardia vuotta katsellen Joe ja tulivuori -leffan uusintoja. Jumala olikin jo aika ärjyllä tuulella, kun tuli aika etsiä päästäiselle asuinseutu.

Ja katso, yhdelle pienelle planeetalle olikin sattunut nasahtamaan oikein kiva päästäishabitaatti. Siellä tosin käyskenteli muitakin metsänpetoja, joista hölmöimmän näköisiä jumalan mielestä olivat kahdella jalalla kulkevat kömpelöt apinantapaiset.

Jumala joka tapauksessa pani päästäisen maisemaan. Herranjumala kun se olikin hauska!

Jumala katseli meininkiä silmäkulmat sikkuralla. Muutama vuosituhat, ehkä enemmänkin, meni siivillä. Sitten jumala huomasi, että päästäiset alkoivat vähentyä, vaikka ne aluksi lisääntyivät kuin nälkämaan savupirtissä. Jestas, mikäs nyt? No ne hölmöt kaksijalat olivat kuin huomaamatta hävittäneet melkein kaiken muun elämän planeetalta.

- No voi Jeesus ny sentään, siunaili jumala, koska sivistynyt kielenkäyttö oli jo keksitty.

Pöljistä tuholaisista piti päästä eroon. Jumala hoiti homman pieteetillä. Tuosta tuollainen siivekäs otus kiinni, noin. Siihen tällainen pieni pöpö, sanotaan vaikka virukseksi, noin. Ja nyt se siipiniekka kakkii kaksijalan päähän, noin. Joo-o, ja nytpä tauti toimiikin kuin... ööö... tauti. Ja siinäpä taisikin kuukahtaa viimeinen päästäisenhävittäjä.

Mutta vitsi että nämä päästäiset! Nehän syö siis matojakin, yök!