Heippa vaan nuoriso ja vanhiso!

Näin Eurooppa-päivän kunniaksi aloitamme ravitsemusliikkeestämme niin sanotun meemin! Eli alla on tarinan alku tai loppu. Sinun tehtäväsi, arvoisa lukija, on jatkaa tarinaa omassa blogissasi.

Näin saamme aikaan valtavan mielenkiintoisen, polveilevan ja haarautuvan kertomuksen. Teoriassa siis. Mutta yrittänyttä ei panna. Kun kerran tämän homman aloitin, saan keksiä säännöt.

Säännöt:

Jatka tarinaa omassa blogissasi. Ilmoita kertomuksen yhteydessä, missä blogissa jutun edellinen osa on ilmestynyt. Ja kerro mielelläsi ko. bloginpitäjälle esim. kommentilla, että olet jatkanut tarinaa. Yritä pysyä totuud... eiku kohtuullisessa mitassa ja jätä loppu mahdollisuuksien mukaan avoimeksi.

Ja näin se alkaa (tai loppuu):

Heräsin, näin päättelin. Likaisesta ikkunasta siivilöityvä valo iski silmien kautta suoraan aivoihin.

Kipu alkoi levitä. Nenääni koski, huuliani särki ja leukaani pakotti. Alaspäin en halunnut ajatella asiaa. Nousin polvilleni pölyisellä lattialla (jalat ainakin olivat tallessa). Rykäisin verensekaista limaa, mukana tuli kaksi hammasta.

Tuin itseäni kädelläni (mitä toiselle oli tapahtunut?), ojensin toisen jalan eteeni ja punnerruin hitaasti horjuvaan seisontaan. Ikkunasta katsoin itseäni. Naama turvonnut, huuli halki kahdesta kohtaa, nenä murtunut. Kuivunutta verta leuassa ja pitkin paitaa. Tukasta puolet kärynnyttä karstaa.

Ja vasemmassa kädessä törrötti kaksi tikkaa. Mökkimallia. Kipu alkoi muuttua tuskaksi.

Mitä helvettiä oli tapahtunut? Ja kuka minä sitä paitsi olin?