Tiedättehän sen tunteen.

Koko ajan on yrittänyt saada ääntään kuuluville. Ensin sillä tavalla nätisti vähän suuta aukomalla. Sitten vienosti köhimällä, pystyyn nostetun etusormen ryydittämänä. Lopulta sitten sortuu sanomaan hei, hei ja hei. Ja ihan lopuksi karjaisee, että jumalauta kuunnelkaa nyt!

Hiljaisuus.

Eikä omasta suustakaan tule kuin ohutta pihinää. Kun ei muista mitä piti sanoa.

Vähänkö se on noloa.

Mutta loma se vaan vielä jatkuu, nyt laulaa laajakaista meilläkin...