Lienettekö huomanneet, mutta Suomessa on ihan liikaa kolumneja ja kolumnisteja.

Kolumnimassassa on yksi päätyyppi, joka jakaantuu kahteen alalajiin. Päätyyppiä voisi nimittää myös napatyypiksi, sillä lähtökohtana on aina itse kirjoittaja.

Ensimmäisessä alalajissa kirjoittaja tekee jotain arkista (kaivelee tikulla hanuria), josta sille tulee ajatus, josta taas voidaan kyhätä aasinsilta - niin hutera, että pieninkin kavioelukka menee läpi kuin tonni tiiliä - ja siten saattaa tikulla kaivettu homma suurempaan yhteyteen (yhteiskunnan pitäisi taata tikkujen riittävyys myös vähävaraisille kaivelijoille).

Toisessa alalajissa kirjoittaja saa ajatuksen (hanurinkaivelua ei arvosteta tarpeeksi) ja runnoo ympäröivän maailman ajatuksensa mukaiseksi ja ryydittää koko keitoksen moraalisella ärtymyksellä (suurin osa kansasta haluaisi kaivella hanuriaan paljon nykyistä enemmän, mutta hanurikaivelutiloja ei ole tarpeeksi).

Arvoisat kustantajat, päätoimittajat ja muut ison rahan kätyrit: Älkää enää vaatiko kauhalla, kun lusikalla on annettu. Tuhotkaa 95 prosenttia kolumneista kehtoonsa ja huomaatte, että ihmiset alkavat hymyillä enemmän, tuottavuus kasvaa ja hanurinkaivelu vähenee.