Hämärä laskeutui äkkiä, kuin maiseman ylle heitetty tumma verho. Nuotion liekkien liepeillä tanssivien tuhansien hyönteisten ininävalli ympäröi meitä. Jackin aamupäivällä ampuman impalan ruho roikkui puusta pää alaspäin. Alkuasukasoppaamme S'tna oli köyttänyt sen jalat ja vetänyt elikon ilmoihin mustat lihakset alastomassa yläruumiissa pullistellen.

Siemailin hitaasti viskiä metallimukista. Katselin kuinka Jack tuijotti nuotioon ja tiesin, että hän ajattelee Agathaa. Agathaa, joka nukkui niin lähellä meitä molempia, vain teltan ohuen kankaan ja vielä ohuemman moskiittoverkon takana. Ja silti hän oli niin kovin kaukana Jackista ja vielä kauempana minusta. Kenties etäämmällä kuin silloin joskus, kun asuimme Jackin kanssa kahdestaan täällä mustassa maanosassa ja Agatha tyytyi lähettämään piipputupakkapaalin silloin tällöin.

- Kirottua, Jack urahti hiljaa.

Nyökkäsin ääneti. Kilimandjaron luminen huippu erottui vielä heikosti iltahämyssä. Etäisyydestä kantautui pierennän jyly...