Tavaratalossa on ihan niin kuin kotona.
 
Paitsi ettei ole kotoisaa. Ja siellä on kamalasti outoja ihmisiä. Ja se on paljon isompi ja rumempi kuin oma kämppä. Eikä siellä ole mitään omia tavaroita, paitsi jos sieltä on jotain jo ehtinyt ostaa, niin sitten on kassissa tai takin alla, jos vaikka onkin varastanut ne tavarat. Eikä siellä oikein osaa suunnistaakaan.

Eikä siellä viihdy yhtään, eikä voi vaikka mennä sohvalle makaamaan ja katsomaan telkkaria. En ainakaan minä uskalla. Ja yleensä siellä on telkkarit ja sohvat ihan eri paikoissakin. Siellä on enemmän vaikka levyjä kuin kotona ja niitä saa joskus kuunnellakin, muttei juuri huvita, kun siellä ei varmaan saa ottaa housuja jalasta ja olla rennosti.

Sitten on monesti lehtiä ja kirjoja, muttei niitä ihan kamalasti saisi selailla, eikä niitten sivuja saa taittaa, että löytää sen paikan mihin on jäänyt, jos vaikka tulee seuraavana päivänä takaisin tavarataloon. Ja tietokonepelipakettien päällä on muovit, niin ettei niihin pääse käsiksi.

Tavarataloissa on kanssa monesti ruokaa, vähän kuin kotonakin. Muttei sitä ruokaa saa syödä, paitsi joskus annetaan hammastikun päässä pieni nokare, mutta heti sitten pitäisi sen jälkeen jo ostaakin se ruoka ja mennä kotiin syömään. Eikä siellä ruokaosastolla oikein varmaan saa ruokaa tehdä. Ei varmana, vaikka olisikin oma trangia mukana.

Sitten tavaratalossa pitää käyttäytyä. Ei saa huutaa kovaan ääneen vaikka "pylly" ja nauraa päälle kuin apina. Pitää vaan kävellä hitaasti, eikä edes yhtään töniä mummoja. Liukuportaissakaan ei muka saa juosta.

Eikä siellä tavaratalossa muuten ihan varmana saa nukkua!

Arvatkaa muuten missä ei ole yhtään niin kuin kotona!