Minusta ei ole mukava kirjoittaa tapaus Anna Politkovskajasta.

Ei pelkästään siksi, että murha oli varsin karsea yllätys, vaan myös siksi, että keskenäni asiaa mälvättyäni pelkään tulleeni aatoksiin, jotka eivät sovi tämänhetkiseen konsensukseen ihan yhtä näppärästi kuin potku vasempaan pakaraan.

Minusta se murha oli kamala juttu, kyllä vaan, ihan niin kuin kuulemma muistakin. Ja minusta oli kivaa, että Suomessakin ainakin tuhatkunta ihmistä kävi polttamassa kynttilää Venäjän suurlähetystön edessä.

Mutta jotenkin...

Jotenkin sillä tavalla vähän epäilyttää tai ehkä ihan himpun ärsyttääkin. Politkovskajalle kävi Spedet, mutta maailmanlaajuisesti. Sehän teki tärkeää työtä, toki. Mutta oli ihan selkeästi jo vähän passé. Venäjällä se kai oli "vain" toimittaja. Ulkomailla, Suomessakin, taas sen jutut Tshetshenian raakuuksista ja kurjuuksista alkoivat olla kulunutta kamaa. Eihän kukaan nyt jaksa lukea joistakin "niistä siellä", meillähän on vittu Big Brother!

Minä voin myöntää, että on jo vuosia, kun viimeksi luin jotain Anna Politkovskajan kirjoittamaa. Enkä ole ylipäätään lukenut edesmenneen juttuja juurikaan, mitä nyt joskus jotain Hesarin vieraskynää. Voin myös myöntää, etten luultavasti ajatellut Politkovskajaa ainakaan vuoteen.

Kertoo jotain toimittajia toisinaan vaivaavasta messiaskompleksista, että parissakin kommentissa on kerrottu Venäjän valtaapitävien pelänneen Politkovskajaa tai suorastaan vapisseen tämän edessä. Jos Putin olisi pelännyt Politkovskajaa, murha olisi tehty paljon aiemmin. Putinille Politkovskajasta oli ainakin juuri ennen murhaa varsin vähän haittaa kansainvälisen politiikan isojen poikien porsastelupeleissä. Kuolleesta toimittajasta on paljon enemmän riesaa.

Minun arvaukseni onkin, että Politkovskajaa ei nitistetty Putinin tai tämän taustapirujen luvalla. Jos asialla oli FSB, se meinannee sitä, ettei "turvallisuuspalvelu" ole kunnolla Putinin hanskassa. Veikkaan, että murhan takana lienee joku armeijan korkea kiho, tai voimakas vihamies Kaukasuksen seudulta.

En oikein tiedä, mitä tällä vuodattelulla yritän sanoa. Kaiketi siis sitä, että koko hommassa on jotenkin jotain vialla. Kun Politkovskaja kirjoitti Venäjän ihmisoikeusrikoksista, kiinnostus oli kuitenkin loppupeleissä aika platkua. Mutta sitten kun Politkovskaja listittiin, Venäjän ihmisoikeustilanne alkoi kiinnostaa aina valkoista taloa myöten.

Tuntuu vaan, että joku tässä hommassa kummasti kaivertaa.