Nyt poiketaan Ravintola Viemärin linjasta. Tätä tietenkin helpottaa se, ettei linjaa ole.

Olen puoliaktiivisesti ja -villaisesti selvitellyt uusitun tietokoneeni ongelmia. Homma nytkähti eteenpäin, kun serkku suositteli asentamaan Windowsin paskan uusiksi. No, levyjähän ei konepaketin mukana aikanaan tullut, mutta kovalevystä on leikattu pieni siivu ns. recovery-osio, eli sellainen synkkä lokero, joka sylkäisee sen Gatesin tekeleen tarvittaessa uudestaan viattomaan järjestelmään.

Ookoo. Kone ruksutteli aikansa ja pyysi sitten käynnistämään itsensä uudelleen. Niks vaan, ja ihan hyvältä näytti. Paitsi sitten just ennen kuin Ikkuna (tm) aukesi, näyttöön tuli hämärä code purple -ilmoitus ja koko paska meni juntturaan.

Ja sainpa selville verkkoa selviteltyäni, että kyseessä on ilmeisesti hp:n ja compaqin reilu tapa ansoittaa koneensa. Jonnekin järjestelmän syöveriin piiloutunut tiedostopahalainen tsekkaa käynnistettäessä, että emolevy on just sellainen oikea hp emolevy. Ja jos ei, niin sitten ei enää mitään. Ilmeisesti pitäisi yrittää jotenkin kierrellä ansa tai hommata jostain xp-asennuslevyt. Muuten ei pahemmin prosessori porise.

Aivan tajuttoman sikamaista. PC-pöytäkoneen etu kun on ainakin periaatteessa se, että kaikki osat ovat vaihdettavissa. Eli ei tarvi välttämättä ostaa kokonaan uutta jöötiä, vaan konetta voi uusia pala kerrallaan. Paitsi hp-konetta. Vihdoinkin uskon sen, mitä ihmissuhde on jankuttanut jo pitkään. HP tarkoittaa Haista Paska.

Kuule hp, haista ite. Ja kuole.