Heipä hei, ja hyvää iltaa.

Tänään todistin ehkä maailman säälittävintä juttua. Valitettavan monet ihmiset ovat joutuneet todistamaan, että jossain vaiheessa humalaa aletaan usein kertoilemaan armeijatarinoita. Ikävän useat - kuten allekirjoittanut - joskus jopa kertojina.

Sehän on tietenkin ankeaa, paitsi ei varmaan kapiaisten mielistä. Mutta niiden arvostelukykyyn nyt paljon luottaisi. Vai luottaisitteko itse kaveriin, joka tervehdysprosessin kuluessa vaatisi yht'äkkiä karjuen, että pitää huutaa "moi" kovempaa, koska "tuo oli säälittävää ininää"?

No niin. Mutta näköjään kaivon pohjalle voi kaivautua vielä inttijuttuja syvemmälle. Bussipysäkillä nimittäin eräs mäyräkoiraa ulkoiluttava nuori herra kertoi vastaaville tovereilleen isänsä inttijuttuja.

Ankeaa kuin marraskuu.