Aina joskus toisinaan tulee päiviä, jolloin usko ihmiskuntaan horjuu.

Otetaan nyt vaikka maanantai.

Kun ollaan nyt häipymässä siitä meidän matoisesta vuokrakämpästä, niin se vuokraemäntä tietenkin haluaa saada sen vuokrattua joillekin muille. Muttei näköjään ihan kenelle tahansa.

Niin, maanantaina siellä kävi ensin joku muori sitä kämppää katsomassa. Ja sen jälkeen pariskunta ja joku sälli. Kaikki vaikuttivat ihan asiallisilta. Mutta vuokraemäntä oli jälkimmäisten kohdalla kovin vaikeana. Vaati melkein kättelyssä nimet ja henkilötunnukset, että voi tarkastaa luottotiedot koska "tarkastaa ne kaikilta". Paitsi edelliseltä ei.

Ja heti kun nämä jälkimmäiset kämpänkatsojat häipyivät, landlady alkaa sopottelemaan minulle, ettei se noille aio vuokrata. Että se vähän pelkää tuollaisia, eikä jaksa vanhuudeltaan alkaa tappelemaan sellaisten kanssa, kun niille sellaisilla on vähän erilaiset ne elintavatkin, usein valvovat ja juhlivat pitkin yötä. Ja naapurin ämmä roikkuu oman ovensa suussa ja kyselee, ettei kai nyt tuollaisille vuokrata.

Kun se pariskunta oli tummaihoinen. Ja se sälli kaiketi albaani tai jotain.

Ja minä sitten sille saatanan ruotsinsuomalaiselle porvarisakalle, joka meidän pian exkodin omistaa sano enää muuta kuin jaa. Kun ei oikein riehumaankaan kehtaa, kun sillä bättrefolkkarilla on kumminkin vielä meidän vuokratakuu. Vaikkq aivan silmittömästi alkoi vituttamaan koko tilanne ja eritoten se, että se alkoi minulle sitä rasistista maailmantuskaansa purkamaan.

Olisko pitänyt antaa voimahali, taputella rohkaisevasti lapoja ja sanoa: Nå, nå Gunilla (nimi muutettu, muttei paljon), oikein teit, du är duktig flicka.

Hyi, haaleaa paskaa!

Toivottavasti se haaska vuokraa sen kämpän jollekin arjalaiselle, joka rikkoo kaiken, syö sen naapurinluuskan ja jättää vielä vuokran maksamatta.