Meillä täällä töissä kävi murtomies!

Ihan oikeasti, nyt ei ole enää edes eilinen, joten tämä ei ole aprillia. Tosin tämä vakuuttelu kaiketi vain vähentää koko jutun uskottavuutta. Mutta ihan totta!

Kaikessa rauhassa täällä työkaverin kanssa puuhailtiin työhommia. Sitten! Yhtäkkiä! Alakerrasta kuului kolinaa. Pakko oli mennä katsomaan, kun kaiketi olisi pidetty jotenkin epäritarillisena, jos olisin naispuolisen kollegani sinne usuttanut. Mieli kyllä teki.

No, hiippailin varovasti portaita alas ja ajattelin, että jos se näyttää yhtään pelottavalta, niin ritolat. Heti. Kakkoskerroksessa ei ollut ketään. Siis vielä alemmas ja kah! Portaiden juurella olevassa neukkarissa liikkui joku. Menin vähän lähemmäs ja sitten se joku huomasi minut. Se oli sellainen vähänläntä sälli, suurin piirtein yhtä lyhyt kuin minä. Mutta paljon enemmän sekaisin.

Sanoin sitten fiksusti, että mitäs sinä täällä. Ja se vastasi yhtä fiksusti, että äyhmmäh. Ja otti kassin käteensä ja pakeni varsin verkkaisesti ikkunasta kadulle. En sitten pahemmin yrittänyt pysäyttää. Menin perässä ikkunaan ja kah! Ohi sattui kulkemaan pariskunta, ilmeisesti baarista himautumassa. Siinä muutamalla sanalla selvitin homman ja menin yläkertaan soittamaan poliisin.

Kun menin takaisin alas, poliisi oli jo paikalla, pari konstua jututti pariskuntaa. Mutta se pariskunta oli lähtenyt rosmon perään, ottanut sen kiinni ja pakottanut sen luopumaan saaliistaa. Eli yhdestä kusisesta näytöstä. Nyt oli siis vain rosvo hukassa.

No, poliisi kyseli hommat pariskunnalta ja päästi heidät kotiinsa. Minä kiittelin kovasti niitä ja sitten mentiin katsomaan, onko hävinnyt mitään muuta kuin se kusinen näyttö. Eipä siltä näyttänyt. Sitten toinen partio kertoi, että epäilty on kiinni. Ja sitten se kyörättiin minun mulkaistavaksi. Siellähän se maijan perässä tärisi, sama mies. Niin oli surkean näköinen, että sääliksi kävi.

Mutta tällaista täällä, päätän villinräjähtävän actionkatsauksen tähän!

Nyt!