Jääkiekkohan on pohjimmiltaan hiukka yksinkertaista.

Päästä päähän, välillä maali tai jäähy. Puuttuu jalkapallon loistokkuus ja vaikka pesäpallon näkyvä taktisuus.

Mutta kyllähän sitä taas katselee. Mielelläänkin, jopa eläytyen.

Totta kai siinä on sama viehätys kuin kaikessa urheilussa, etenkin joukkuepeleissä. Eli altavastaaja voi nousta voittoon. Ajatellaan nyt vaikka Suomea ja Venäjää. Venäjällä oli Malkin, Ovetshkin ja Gontshar. Suomella jotain ihme kukkosia. Vaan kuka voitti.

Mutta perimmiltään jääkiekossa on kyse sotaromaani-ilmiöstä. Oikein hyvä lätkämatsi on kuin Tuntematon sotilas. Ajatelkaa nyt pelkästään nimiä: Viuhkola, Lehtonen, Peltonen, Koivu... Ja samalla tavalla kuin Tuntemattomassa, kyseessä eivät ole varsinaisesti syvälliset henkilöhahmot, vaan henkilöhahmotelmat, melkein karikatyyrit, joiden elämästä piirretään näkyviin mitätön osa. Toiminta ja onelinerit paljastavat luonteesta sen verran, että jonkinlainen suhde henkilöön syntyy.

Suuret tilanteet syntyvät, kun henkilö rikkoo normaalin roolinsa, kun esimerkiksi voimahyökkääjä ja rymistelijä Jukka Hentunen, "Joroisten härkä", tekee yllättäen kauniin taitomaalin.

Mutta mikä tällaisissa hahmotelmanomaisissa, yhden piirtein henkilöhahmoissa viehättää? Tietenkin se, että ne ovat totta.. Yhtään suuremmassa miesjoukossa (kirjoitan nyt nimenomaan miesjoukosta, koska jostain syystä ryhmädynamiikka, vai mikä vittu se nyt on, muuttuu, jos porukassa on sekä miehiä tai naisia. Puhtaasti naisjoukoista taas on paha sanoa mitään)  jokainen osallistuja muuttuu jonkinlaiseksi yksipuoliseksi versioksi itsestään. Siis ei välttämättä omasta, vaan toisten näkökulmasta.

Minä esimerkiksi olen viikoittain tekemisissä sählyjengin kanssa. Suurimmasta osasta tiedän etunimen ja työn, kaikista en edes sitä. Tiedän kuitenkin miten ne käyttäytyvät kentällä tai pukukopissa. Ja tällainen tuntematonsotilastuttavuus saa aikaan kuvitelman, että minä tunnen ne ihmiset.

Vaikka en tietenkään tunne.

Mutta samalla tavalla voin kuvitella tuntevani vaikka Tomi Kallion. Ja oikeasti minä vain nähnyt sen televisiosta yhteensä ehkä muutaman kymmenen minuutin ajan.