Ilta-Sanomissa on juttu, joka tavallaan tiivistää koko iltapäivälehdistön tärkeimmän tehtävän.

Sivun 16 ylälaitaan on rykäisty isolla "Mautonta, Yle". Kuten tavallista, itse tekstistä ei tällaista lainausta löydy, mutta se nyt on pientä. Koko kupletin hanurin palkeiden välistä kaivettu juoni on tietenkin paheksua Ylen kuolevista ihmisistä kertovaa ohjelmasarjaa.

Juttuun on kaivettu haastateltavaksi vanha ihminen, jonka ekspertiisi asiassa perustuu tietenkin pian odotettavissa olevaan hiippakunnan vaihtoon. Ja tämä vanha ihminen tietenkin paheksuu.

No elähän mittään. Iltsussa siis haastatellaan kuoleman kielissä olevaa ( Jutusta: "Hilkan iho on kalpea. Kotiin ei ole paluuta.") ihmistä, joka sanoo, ettei kuoleman kielissä olevia ihmisiä saa haastatella.

Nyt olemme ytimessä. Iltapäivälehti on juuri se naapurin vittumainen minkkiturkkirouva, joka paheksuu nuorison käytöstä ja tönii samalla raajarikot tieltään matkalla katumaasturille.

Ihan varmasti on Ilta-Sanomissa jalat ristissä toivottu, että toivottavasti Tyyne heittää veivin ennen kuin juttu menee lehteen:

"Kuolevan viimeinen toive: Kuolemani ei kuulu julkisuuteen!"