Jöns vaan.
Vähän kamerahommaa, joten näistä kiinnostumattomat moukat voivat kääntää sivua. Lisäsin näille jutuille uuden kategoriankin
Ensinnä, hommasin ihka uuden vanhan kameran. Tarkoitus oli ostaa joku toimiva, mutta törkeän halpa mittaetsinvehje. Mokomia laitteita ikinä käyttänyt tai edes käsissä pitänyt. Joku kumminkin kauppasi Studio Hannu Lehmusvuoren osto-myyntipalstalla Konica C-35:ttä ja minäpä ostin.
Ka, kamera tuli postissa, mutta se näyttikin vähän eriltä kuin netistä löytyneet kuvat. Tämä olikin C-35 EF, jossa oli sisäänrakennettu salama! Mutta ei mittaetsintä. Sen sijaan kamerassa on elegantti neliportainen tarkennussysteemi. Ensimmäinen pykälä on metri (symboolinaan ukon pää), toinen puolitoista metriä (rintakuva) kolme metriä (koko ukko) ja ääretön (vuori).
Laitetta on joka tapauksessa ihan hauska käyttää ja se vaikuttaa toimivalta. Ensimmäinen rulla on vielä kehityksessä. Salamaa en ole vielä testannut.
***
No, jostain syystä innostuin tuossa toissapäivänä kokeilemaan. Kenties siksi, kun Puoliso meinaisi viskata jemmaamani talouspaperihylsyn pahvinkeräykseen. Tuolloin huomautin, että se on tarkoitettu visuaaliseen projektiin. Ja niinpä, pari kertaa tötteröä lyhennettyäni minulla oli tällainen laite:
Toisessa päässä Chinonin 55/2,8 -linssi m42-kierteellä, toisessa päässä taas m42/EOS-sovite. Välissä siis pahvihylsyn pätkä, vähän paperia vahvikkeena ja paljon maalarinteippiä.
Ja tällaista jälkeä sillä tuli:
Anopinkieli. Tarkennus suurinpiirtein äärettömässä, aukko 5,6, kuvausetäisyys n. 15-20 senttiä.
Appelsiin (inspiraatio täältä, alkuperäinen toki parempi.). Kuvaustiedot samat kuin edellisessä, sillä teippasin myös tarkennus- himmeninrenkaat. Tarkennus sujui (tai siis ei) etäisyyttä muuttamalla.
***
Mutta ei tässä vielä kaikki. Hallussani kun sattuu olemaan pari vanhaa telelinssiä (300- ja 400-milliset), niin pitihän niilläkin kokeilla. Sulkapallotuubin, sovittimen ja tietysti maalariteipin avulla syntyi loitto 300-milliseen:
Linssi ja pallotuubi eivät ole varsinaisesti kiinni toisissaan, mutta kakkulan jalustapanta jumittui aika sopivasti pahviputkeen. Systeemi oli toki helvetin heppoinen, eikä linssi varmasti ollut kohtisuorassa.
Jotain tästäkin tuli:
Persikka, tarkennus lähimmällä etäisyydellä (3,7 m objektiivin asteikon mukaan), aukko 5,6 ja kuvausetäisyys ehkä metri. Iso 1600, sillä valovoimaa tähän valmiiksi pimeään lasiin ei juuri jäänyt, eikä systeemiä oikein voinut jalustaankaan kiinnittää.
***
Mitä tästä opimme? Loittoputkia on helppo väsätä itse, mutta toisaalta kierteellä varustettuja loittosarjoja saa kympillä. Niin ettei kannata. Lähinnä tuo telekokeilu olisi kiinnostava, jos lähimmän tarkennusetäisyyden saisi lyhyemmäksi. Toisaalta tuon sulkapallotuubin kanssa systeemin saaminen mitenkään jämäkäksi lienee pelkää kuvitelmaa.
Eli opimme, että ajanhukkaa oli tämä. Mutta hei, suurin osa tämän nykyajan yhteiskunnan ponnisteluista on suunnattu siihen, että meillä aika kuluisi.
Menee se näinkin.
Kommentit