Huomautus: Otsikosta poiketen hirviö ei tullut mua vastaan tuolla metsän piilossa. Otsikon avulla on vain tarkoitus houkutella ostovoimaiset Sepi Kumpulais -fanit tuotteemme kimppuun.

Joo-o. Kettu - peijakas - tosiaan juoksi tuossa päivänä muutaman jottai 15 metrin päästä tien poikki, kun oltiin perillisen kanssa liikenteessä tuolla Viikin puolessa. Minulla kamera roikkui olalla, mutta ensimmäinen toimi oli toki se, että osoitin kettua sormella ja sanoin muksulle: Kato, kettu!

Jälkikäteen ajatellen vähän turhaa, kun olin juuri silloin kärryn takana, eikä lapsirukka voinut nähdä tyylikästä sormenojennusta. Eikä se kyllä varmaan tiennyt, että mikä kettu.

No sitten liian myöhään mäikäisin muutaman kuvan pellon reunaan pällistelemään jääneestä elukasta:

Lähettäjä Eläimiä

Ehkä siitä just saa selvän, että joku punerva möykky siellä möllöttää. Kuvia on taas uusia muitakin Picasassa. Jee.

Terveisiä, perskule, Tshernobylistä! Kuvia reissusta löytyy lisää tuon alla olevan otoksen alla olevasta linkistä. Ekaa kertaa olen jopa tagittanut kuvat (tosin huonosti) ja kirjoitellut oikein kuvatekstejäkin pitkästä aikaa. Nauttikaa. Parhaat kuvat on lopussa, alussa on aika tylsää skiittii.

Lähettäjä Tshernobyl/Pripjat

Jep. Ehdin samalla reissulla vähän vilkaista Kiovaa, joten siitäkin jokunen kuva löytyy samoin saatesanoin kuin aiemmasta. Kuvatekstit, sijainnit ym. kaikki mahdolliset puuttuu. Voipi olla, että niitä joskus lisäilen, jos töissä... anteeksi kun töissä tulee tylsää. Lopussa tässäkin setissä on doupein shitti, eli ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen!

Lähettäjä Kiova

Ja oha siä ny kuvia vaikka tuusentaals. Sitten sen kun tätä viimeksi päivittelin tuli käytyä esmes pääsiäisreissulla. Kuva-aiheina muun muassa Rollon sähkökaapit.

Lähettäjä pääsiäinen

Jos jostain syystä luette sanomalehtiä, niin jo melko lyhyellä seurantavälillä lehdestä voi bongata kalja- ja makkaratoimittajan. Toimittajan varsinainen titteli on aina jotain muuta, ehkä talous-, erikois- tai vähemmänerikostoimittaja.

Kalja- ja makkaratoimittajan paljastavat juttujen aihevalinnat. Kyllä vain: kalja ja makkara. Kalja- ja makkaratoimittaja on yleensä keski-ikäinen mies, jonka erikoistumisalan erottaa poskista jo takaapäin.

Uratavoite tuskin voisi olla kauniimpi. Ja niinpä, eräänlaisena ensiaskeleena, Testiviemäriin kaadetaan tänään 355 millilitraa Brooklyn American Ale -keskiolutta.

Niin kuin nimi kertoo, kyseessä on ale eli pintahiivaolut. Normilager on pohjahiivaolutta. Tiedä sitten mitä väliä sillä, minä ainakaan niitä välttämättä toisistaan erota.

Nappasin mukavan muotoisen putelin mukaan Itiksen Citymarketista aika lailla puhtaasti uteliaisuuttani. Edellinen kosketus amerikkalaiseen kaljaan oli varmaan lukioaikana, kun jenkeissä vaihdossa ollut kaveri kehui miten hyvää Miller on.

Hyi saatana, aivan mitätöntä kissankusta! Ja kai minä niihin aikoihin maistoin myös Budweiseria. Kerran.

Toisaalta niiden kalja- ja makkaratoimittajien jutuissa on aina välillä kehuttu näiden uusien ja vähemmän uusien pienempien panimoiden oluita. Ja jos tässä elämässä ei voi luottaa kalja- ja makkaratoimittajiin, kepulaisiin ja käytettyjen autojen kauppiaisiin, niin mihin sitten.

Kivan pullon lisäksi ensihavainto oluesta on hinta. Ei ihan halpaa. Pikkupullo maksaa melkein kaksi ja puoli euroa. Ja pikkuputeleiden ostaminen on muutenkin vähän epäilyttävää. Toisaalta annoskoko oli aika osuva noin niinkuin lapsenvahdinnan ohessa imaistavaksi.

No mutta se maku. Onneksi Brooklynin tytöt ja pojat ei ole panneet pelkkää pissaa. Varsinainen maku on aika kevyt, mutta humalaa ja katkeruutta tulee takapotkulla aika kivasti. Hyvää ja omaperäistäkin.

Lähettäjä Yksityiskohtia

Eli suositellaan ihan riemuiten, tosin sillä varauksella, että humalahakuiseen tosihommaan kannattaa valita jotain litrahinnaltaan halvempaa ja jälkimaultaan miedompaa bulkkishaittia.

En suinkaan ole rasisti, olen maahanmuuttokriittinen.

Maahanmuuttokriittinen on viime aikojen muotisana, jolla pestään valkoista vielä valkoisemmaksi. Mutta miksi pysähtyä siihen?

En suinkaan ole alkoholisti, olen raittiuskriittinen.

En lainkaan ole rikollinen, olen laillisuuskriittinen.

En tosiaankaan ole pahoinpitelijä-häirikkö, olen rauhallisuuskriittinen.

En ollenkaan ole ihan vitun tyhmä, olen älykkyyskriittinen.

Joskus väittävät, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tiedä häntä, tässä kumminkin vastinetta Niken haasteeseen vai oliko se epähaaste.

Ohje oli tällainen:

1. Mene kuvakansiosi (tai missä ikinä säilytätkään kuviasi) neljänteen alakansioon.
2. Valitse sieltä neljäs kuva.
3. Postaa kuva blogiisi ja kerro samalla kuvan tarina.
4. Haasta neljä ihmistä.

Luonnollisestikaan en ohjeita noudattanut. Tai yritin, mutta noin olisin saanut kuvan, jonka olen pari kuukautta sitten jo täällä näyttänyt. Ja sitä paitsi saaliiksi tullut foto riippui tosi paljon siitä, millä lukuisista kuvankäsittely/arkistointiohjelmista aloin tiedostoja selailla.

Ja siksipä, enemmän tai vähemmän täysin arvalla:

Kuva on otettu, kuten kaljakin Bratislavassa jottai kohta neljä vuotta sitte. Paikka oli 1. Slovak Pub. Melkoisen valtava kapakka, joka väittikin olevansa Slovakian suurin. Ihan ok, ja suomalaisella opiskelijakortilla muistaakseni sai kaljasta alennusta. Taisin tuohon kuvaan vähän hakea muka jotain asetelmaakin, muttei häävi tullut. Mutta värit on kivat, tuollaiset kaljaisen lämpimät.

En nyt kummemmin käy haastelemaan, mutta jos Kari ei ole jo arkistojaan kaivellut, niin nyt olis aika.

Lähettäjä kamerahupatuksia

Nuin. Tuommoisen hankin taannoin M.R. Kameran melkein loppuunmyynnistä jostain romulaatikosta. Kyseessä on Tamronin Adaptall-sarjan zoomi, jossa on vieläpä makrokytkin. Koko nimi lienee jotain Tamron Adaptall 85-210mm f/4,5 BBAR Multi C Zoom Macro. Hintaa tuli vehkeelle Contax/Yashica-sovitteella kokonaiset 14 euroa, eli jotain 30 senttiä per yksi tuotenimen merkki.

Ilmeisesti kyseinen putki on tehty joskus 1970-luvulla, jolloin Kremli oli rautaa ja miehet polyesteriä. Ja rautaa on objektiivikin, valmistusmateriaaliltaan ja itseasiassa optiselta laadultaankin, ainakin makrotilassa.

Pikanttina lisänä linssi ei pahemmin veny, vaikka miten zoomaa tai tarkentaa.

Lähettäjä kamerahupatuksia

Linssin makrokytkin on zoomirenkaassa. Pientä metallipylpyrää nipsauttamalla zoomi hyppää alle 85-millin ja muuttuu tarkennusrenkaaksi. Tai jotain. Joka tapauksessa linssi tarkentuu makrotilassa zoomirenkaasta. Monimutkaista selittää, yksinkertaista käyttää. Ja jälki on vaikuttavaa:

Lähettäjä Yksityiskohtia

Perillinen kalvaa kameranhihnaa. Täytyy myöntää, että yllätyin aika paljon siitä, miten terävää jälkeä 70-luvun zoomi tekee. Toistaapa väritkin aika kivasti. Toki linssi on himmennetty muistaakseni aukkoon 8, mutta siltikin.

Kuva on otettu Canonin digihapatuksella, johon Adaptall on väännetty kahdella sovitteella. Eli Adaptallin omalla C/Y-sovitteella johon taas on kiinnitetty C/Y-EOS-adapteri, joka on vähän hienompaa, af-apuvaloa tukevaa mallia.

Lähettäjä kamerahupatuksia

Tarkennuksen apuvalo toimii myös Adaptallin kanssa, joskin vähän huonommin kuin Zeissin tai Yashican linssien kanssa. Ylipäätään en ole varma, miten hyvin tuo mokoma valo auttaa tarkennuksen kohdalleen, mutta siinäpähän vilkkuu.

Ylipäätään melkolailla lämpimästä suosittelen ruuvailemaan vanhoja manuaalilinssejä sovitteella uudempiin vehkeisiin. Kilohinta jää aika alas ja tulee sellainen kiva lämmin olo, kun ikäloppu objektiivi saakin vielä jatkoaikaa.

Joten yleisesti ja erikseen suosittelemme tätä kyseistä rautaputkiloa, ainakin jos kohtuuhintaan sattuu saamaan.

Alueellistaminen on päivän sana. Se on sitä, että kaikki hyvät tyypit yritetään raahata johki vitun skutsiin, josta ei varmaan saa ees frappucinoa. Se on pakkovaltaa ja faskismia ja ties mitä.

Sen sijaan pk-seudulle kaikki ovat muuttaneet vapaaehtoisesti, eivät esimerkiksi siksi, että lähinnä vain täällä on töitä. Kyllä stadissa on vaan niin siistii. Talvisin, anteeksi syksyisin (loka-huhtikuu), ehdottomasti pimeintä koko yhteisellä maapallollamme.

Lisäksi Helsingissä on useita upeita kansainvälisen tason ravintoloita:

Lähettäjä maisemia

Taidetta ja kulttuuria:

Lähettäjä maisemia

Ja palveluita kaikille, myös vanhuksille:

Lähettäjä Tuoreet

Nyt lienee sopiva hetki, kun perillisellä tuli kakka ja jotenkin pitää vaipanvaihtoa lykätä.

Joten lomakuvia joululta ja uudelta vuodelta:

Lähettäjä Joul/Uuvu/08/09

Tämä kuvattu taannoin hankitulla Rolleicordilla, jossa on filminsiirrossa joku häikkä. Puolet mustavalkorullan kuvista lävähti tämän vuoksi päällekkäin, mutta diarulla onnistui oikein hyvin, kun tajusin ongelman logiikan. Valitettavasti ne diakuvat ovat hukkuneet jonnekin, mikä varsin paljon harmittaa, suorastaan vituttaa.

Lähettäjä Joul/Uuvu/08/09

Pyykkipojan joulu.

Lähettäjä Joul/Uuvu/08/09

En oikein tiedä, miksi juuri tähän fotoon tuli näin raju vinjetointi (vai onko tämä sitä light falloffia ja onko niillä edes eroa?). Mahdollisesti voimistui vielä skannattaessa tämä ilmiö. Ihan kiva silti.

Lähettäjä Joul/Uuvu/08/09

Omakuva baarissa Rollossa Tapsanpäivänä. Joku natiivi kuljeskeli ko. ravitsemusliikkeessä ilman housuja, mutta ajattelin vaan paikalliseen tapaan että heke.

Lähettäjä Joul/Uuvu/08/09

Pannaan ny yks värikuvakin.

Lähettäjä Joul/Uuvu/08/09

Ja lissää lunta, kun täällä ei näy olevan eikä tulevan.

Jos nämä kuvat eivät riittäneet, niin niitä on lisää Picasassa. Kuvan alta linkistä pääsee muun muassa.

On siellä uudempiakin, pannaan tämä tähän niinku pisteeksi ja muistutukseksi karusta totuudesta.

Lähettäjä maisemia

Aamulehti, tuo journalismin kyltymätön esitaistelija ja Tammerkoskena kuohuva sananvapauden kymi, on siirtynyt hyökkäykseen lamapeikkoa vastaan. Kuitenkaan tuo uljas lehti ei ole unohtanut kriittisyyttä ohjatessaan lempeästi kuluttajaa, jota joskus on ihmiseksikin kutsuttu, tekemään sitä, mitä varten se nyt on olemassa.

Vapaan sanan ja laatujournalismin loimuavan soihdun kantaja toteaa muun muassa jämäkästi:

"Toivottavasti sinulla on vielä talvilomaa jäljellä, jotta pääset poimimaan itsellesi edullistakin edullisemman lomamatkan." (lähde)

Näihin kuviin ja tunnelmiin: Siperia, Porilaisten... eiku Pirkkalaisten marssi!