Oo. Ratskusta tuli K-Helena Kalaojan Vasten auringon siltaa. Vaikea uskoa, että pahaa tähän maailmaan mahtuu.

Vaan persana, kylläpä mahtuu. Esmes virhearvioita monenmoisia. Voi vaikka kuvitella, että pankissa asioimisesta selviää puolessa tunnissa. Voihan sitä kuvitella.

Ensiksi näytti, että pankissa ei ole ketään töissä. Ei ainakaan sillä tiskillä, mihin jonotin. Siis sillä rupuisella tilitapahtumat-deskillä. Lähituntumassa kyllä pönötti hienoja huoneita täynnä alttiita asiakaspalvelijoita. Mutta niissä harjoitettiinkin sijoitusneuvontaa. Eli palveltiin niitä oikeita asiakkaita.

Voi olisinkin tarvinnut sijoitusneuvontaa, vaan vähän oli niinkuin toisinpäin. Eikä ihan vähänkään. Rahnat oli ihan finaalissa, mutta... Edellisen kämpän vuokravakuus taas periaatteessa käytettävissä. Vuokranantaja jo vilautti vihreät valot, tiskille kun pääsisin, niin pankin olisi pakko antaa satku poikineen (omia rahoja toki) valtavan rahaliikenteeni tarpeisiin.

Ja kuin aamunkoitto kuukausien kaamoksen jälkeen loisti vuoronumeroni tuolla siunatulla valotaululla. In hoc signo vinces! Tiskille ja paperi taskusta kuin voitonriemun ilmentymä, että rahat, ei henki, tusen tack! Just.

Kun se tiski oli tietenkin väärä. Puolessa vuodessa vuokravakuutta varten avaamani tili ja sinne tallettamani eurokönttä oli jotenkin kummallisesti muuttunut Sampo-pankin eebenpuunmustassa mielessä laina-asiaksi. Laina-asiaksi! Kuka ja kenelle muka?

Siinä vaiheessa riitti. Onhan se kiva tietää, että rahat on tallessa. Ainakin itseltä. Ulkona piti sytyttää tupakki, mikä muussasi yritykseni käryttelyn vähentelyyn.

Kiitti vaan keuhkosyövästä, Nalle!