Imaginäärinen nonsensedialogi iltapäivän ratoksi.

Hei.

No hei vaan. Ikävä kun sataa.

Niin on, vaikea hengittääkin.

Älä pidä nokkaa niin pystyssä, ei mene vesi sisään.

Oho, eipä niin. Ja oho, täällähän on muitakin ihmisiä. Ja ne näyttää ihan tavallisilta, mukaviltakin. Olenkohan mä ollut turhaan niin ilkeä ja tyhmänylpeä, onko tämä kaikki vaan johtunut väärästä näkökulmasta? Oho, mun tukka kastuu.

Nosta nokka pystyyn, suojaa tukkaa. Ei mene kampaus sekaisin.

No hei, eipä menekään. Ja aika rauhassa saa olla. Kun muut on niin tyhmiä, eikä ne tajua. Sinäkin tuollainen mitättömyys. Kun sen sijaan minä...

Jaahas, pitääkin tästä. Auto jäi käyntiin, pullat uuniin ja vessakäynti kesken. Etc. Moi.

Pyh.