Veijo Merta (Mereä?) mukaillen: suurta olla tyhmä kansa.

Iltalehti, tuo aamujeni ilo, näetsen kertoo suomalaisturistien iloisen estottomasta käytöksestä hupaisan veljeskansamme kotomaassa. Toiset ne osaa ottaa ilon irti elämästä, itselleni ei ihan heti tulisi mieleen esitellä laihoja valkoisia pakaroita (pakaria?) Toompeãlla, vai mikä se on. Vaan minä olenkin valju ja tylsä, vähän kuin ne pakarat.

Varmasti joku sosiologi tai muu huru voisi selittää, että mikä suuri rajankäyntiriitti liittyy siihen, kun porskutetaan kapoisen lahden yli juoppobotskilla muutamassa tunnissa. Ainakin kovasti eri maailmaan näköjään laskee suomalainen jalkansa toispuol lahtee, kun kerran terassilla ei enää riitä paidan pois riipiminen (mikä sekin on aika ällöttävää, tosi kliffaa hei, kun tuoppia hakiessa joutuu tahtomattaan lääppimään karvaisten karjujen hikisiä selkiä ja punervia sianselän paksuisia niskoja).

Ja entäs keski-ikäiset rouvat, ne samat, jotka isänmaassa joskus uutenavuonna saattavat siemaista lasin sherryä ja mennä petiin (nukkumaan, senkin perverssit). Eestissä samat rouvat ottavat aterialla sivistyneesti pullon vinettoa naiseen, muutaman piiskaryypyn ja jälkiruoaksi päälarillisen Vana Tallinnaa. Sitten hotellin yökerhoon oksentamaan vihkisormus taskussa ja joku vieras poro kainalossa (joka ihan samanlainen kuin kotona, äijä ja kainalo).

Mutta käy siellä Tallinnassa sellaisiakin turisteja, jotka kunnioittavat vierasta maata ja käyttäytyvät kuten Suomessakin. Esimerkiksi minä käyttäydyn tasaisen huonosti joka paikassa.