Nätti aamu. Pyörällä oli kiva ajaa, jopa töihin.

Syksyä tekee. Kirkas aamunkoitto ja kuulas. Vastapäinen taivaanranta punersi kuin kylmä poski juuri ennen kuin aurinko ponkaisi Korkeasaaren takaa ylös. Mikäs siinä polkiessa. Hengittelin pois eilisen työhippalon huuruja ja vedin sisään uutta päivää.

Eivät jää meriitittä aamuvuorot, vaikka aikaisia heräyksiä inhoankin hirven tavoin. Harvoin sitä vapaaehtoisesti näkee sellaista juttua kuin auringonnousu. Paitsi talvella.

Vielä kurkunpäässä tuntuu raskaalta, vähän polttelee. Taitaa haista henki. Pääkin turtana.

Huonommin voisi olla, paljonkin.