Suomessa oli vielä taannoin (pari-kolme sataa vuotta sitten ainakin) kirkkokuri. Eli siis kirkossa oli käytävä, (ja naulakot, eh öh) muutoin joutui jalkapuuhun, peukaloruuviin ja Iron Maideniin (basistiksi, ääh, ööh). Näin olen historiankirjoista silmieni antanut tulkita.

Nyt asiat on toisin. Kuulkaatten kaikki kansa, tulkaatten kuulemaan hyvää sanaa: Suomessa ei saa täten tieten yllyttää - reklaamein, palopuhein ynnä muin agitaatsioonein - hylkäämään eli tieten jättämään hurskasta laumaansa eli seurakuntaansa. Tämänmoisiin toimiin ryhtyneitä kerettiläisiä tulee ylenmäärin ruoskia pränttäämällä nyyheeteriin Herran vanhurskasta valtakuntaa ylentäviä kirjaimia.

Helsingin Sanomat, isojen kenkien kannattaja, kertoi että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden mielestä oli oikein ok kieltää Eroa kirkosta -mainos. Kun kerta "kyseisen ilmoituksen julkaiseminen linja-autojen mainostiloissa olisi saattanut loukata rikoslain mukaan niitä arvoja, jossa muun ohella panettelu tai kiihotus uskonnollista ryhmää vastaan on kielletty." (HS A8)

Voi pyhä yksinkertaisuus, eiku voi Jeesus, eiku ei. No sanotaan voi vittu, kun se tuskin on herjausta tai jumalanpilkkaa tai muuta räävittömyyttä.

Siis kun illalla menee nukkumaan ja jotenkin kuvittelee elävänsä jossain määrin modernia, postmodernia tai jälkiteollista aikakautta. Ja aamulla herää ja huomaa, että keskiaikahan se. Kirkkovaltio toimii kuin litra risiiniöljyä tukkeutuneessa junanvessassa.

Ei enää. Jooko.