Joskus aina jää käsiin. Miksei useatkin asiat, mutta ihan käyttötavarat.

Pahaa aavistamatta lampsin toimiston vedenkeittimelle ja napsautin virran päälle. Poikkeuksellisesti vasemmalla kädellä, kun oikea käsi oli yllättäen varattu. Siinä oli teippirulla (3M Scotch, 19 mm x 7,5 m). En minä teippiä mihinkään tarvinnut, ennen jälkeen tai aikana vedenkeiton. Teippi vaan oli tarttunut käteen (metaforisesti, ei liimallisesti).

Kynä jää monesti hanskaan, ainoaan myymälävarkauteenikin olen syyllistynyt siten. Vein ärrältä vahingossa lyijärin, jolla olin pitkävetoa täyttänyt (en voittanut, silloinkaan). Ei sitä enää kehdannut palauttaakaan. Kaukosäädintä kantelen (kaiketi?) mielelläni leiväntekoreissuilla. Pari kertaa se on jäänyt jääkaappiin.

Mikä on silmittömän ja tiedostamattoman tarttumisrefleksin taustalla? Halu pitää jotain konkreettista ja kouriintuntuvaa käsissään tässä käsitteillä pelaavassa maailmassa, tarve hakea turvaa vaikkapa teippirullasta?

Vai tyhmyyskö vaivaa.