Joskus iltapäivälätskystäkin tulee hyvä mieli.

Iltsun loppupuolella on iso kuva Anssi Kelasta ja päällä iso otsikko "Mikset osta levyäni?" Ihan sydäntä lämmittää.

Toiset asiat taas ei. Eilen piti käydä alennusmyynnissä, kun ex-talvitakki meni lunastuskuntoon painintaonnettomuudessa. Arvaatkaa oliko alessa kivaa?

Ei niin.

Päivälläkin Itis pullisteli. Hikisessä ryysiksessä alkaa aina kummasti ymmärtämään summittaisten sarjamurhien dynamiikkaa. Että alkaisi vähän opettaa tapoja minigunin suosiollisella avustuksella: Anteeksi rouva... anteeksi rouva! Anteeksi... TRATTRRRR TRRARRRR... rouva.

No takki löytyi. Alennettuun vaan ei halpaan hintaan. Monta mummosatasta joutui kärsimään.

Mutta tiesittekö, että on olemassa takkeja, jotka maksavat yli 600 euroa. 600 euroa! Sillä saisi jo huonon auton! Melkein kysyin jo myyjältä, että onko tässä päällinen hopeaa ja vuori kultaa. Ja jos, niin se ei vissiin pidä kamalasti lämpöä, mutta narikkalappua ei kannata hukata. En sitten aukonut päätäni. Arvelin "niiden" huomaavan, etten kuulu varakkaimpaan kansaosaan. Että ulos vaan hra opilas, katsotaan sitten uudestaan, kun reaalituloihin napsahtaa lisää nolla tahi pari. Ja aivan, nimenomaan loppupuolelle.

Ja hyvä etten kysynyt. Siinä takissa nääs luki notta purperry. Eikö se ole juuri näitten jalkapallotähtinousukkaiden nousukasvaimokkeiden pääasiallinen vaatettaja. Onko se sitten niitä paljon puhuttuja chaveja?

Tosin niillä hinnoilla MyPa-morsmaikun on ihan turha Burberrystä haaveilla.