Eilen ensi vähän sateli ja sitten suleli.
Myös kuvaamisen vaarat kävelivät vastaan Herttoniemen asemalla illalla. Napsin pari kuvaa aseman tyhjästä ja märästä pihasta. Ja - saatana - yhtäkkiä joku humalainen luuska alkaa rääkymään jotain siihen suuntaan, että kohta lähtee kamerasta nauha tai koko kamera. Ja tulipa siihen sen luuskan viiksekäs kaveri, joka kyseli, että kuvasinko niitä, johon minä tietty että en. Eikä siinä sitten sen ihmeempiä.
Tai itseasiassa kyllä sitten ihmeempiä. Paukautin nääs vielä pari fotoa ohiajaneesta linja-autosta. Eiköhän siihen sitten kohta tule sen bussin kuski kyselemään, että mihin minä kuvaan. Ja minä, etten mihinkään ja että julkisella paikalla tietty saan kuvaillakin. Johon kuski, että okei, mutten ole mikään mannekiini ja minä siihen, ettet sinä edes näy kuvassa.
Mitä vittua ihmiset luulee? Että joku Seiskan kuvaaja norkoilee torstai-iltana Hertsikan asemalla etsimässä skandaaleja? Ja kuvaa laajakulmazoomilla, ilman salamaa jotain taviksia. Vähän liian suuret luulot omasta uutisarvosta. Ja vähän liian heikko käsitys siitä, mitä saa julkisella paikalla kuvata.
No, niitä kuvia:
Tämän bussin kuski ei valittanut kuvaamisesta.
Nämä tuskin edes huomasivat.
Katumaasturit on ihania, kun niillä pääsee huonollakin kelillä.
Illalla lumi oli Kampissa muisto vaan.
Tässä kuvassa on vissiin jossain se kohupariskunta, eli Luuska ja Viiksi.
Tässä taas se bussi. Ohjaamossa luultavasti kuski, joka ei olisi halunnut tähän kuvaan. Tai sitten ei.
Kommentit